sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kotona

Heippa, vihdoinkin sain mamman laittamaan tänne jonkinlaista elonmerkkiä musta. Pitkään siinä meni, enkä tiedä varmasti milloin me päästään oikein kunnolla päiväjärjestykseen.
 
 
Kotona nyt kuitenkin ollaan nelisen kuukautta kestäneen evakkouden jälkeen. P-remppa venyi ja venyi, eikä kaikki vieläkään ole ihan kunnossa. Mamma ja muut tässä meidän ”linjassa” eivät ole ihan tyytyväisiä asioihin ja korjauksista neuvotellaan.
Työt jatkuvat nyt vastapäisissä asunnoissa ja me saadaan nauttia aamuisin klo 7 alkavasta ihanasta porausäänestä. Elokuussa pitäisi koko talon olla valmis.

Kotona on kyllä hyvä olla, vaikka täällä on vielä todella paljon tekemistä.

Keittiökaapit (kts. ed. postaus) on saatu takaisin paikoilleen. Mä tarkistin, että ne on hyvin kiinnitetty.
(Tarkistin muuten evakkoasunnossakin, eikä mamma oikein arvostanut kun tein sitä aina noin kello 2 yöllä, enkä tietenkään tullut itse alas vaan mau’uin mammaa auttamaan...                              
Nyt mä mietin miten saisin mamman innostumaan taas tästä mun blogistani. 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Evakossa edelleen

Täällä sitä tassutellaan reippaasti meidän väliaikaisessa kodissa. Mamma jo miettii muistanko mä enää ollenkaan meidän oikeata kotia.                          

Meidän keittiö nykyään
p.s. Mamman läppäri on niin vanha ja hidas, että on tosi työlästä aikaansaada postauksia ja kommentteja. Uusi on tulossa, mutta senkin saaminen käyttökuntoon vie aikansa.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Äiti ja tytär

Gilda-äiti 16.11.2008 kolmen pentunsa kanssa - 
Minni ja kaksi veljeä.      
Minni 23.11.2013

   

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kuulumisia

Meidän elämä on ollut täynnä vaihtelua viime aikoina, eikä yhtään kivaa sellaista.
Syypää on kamala p-remontti, joka valtasi talon ja sekoitti kaikkien elämän.
Ensin meidän koti laitettiin aivan mullin mallin, kaikki pantiin pakettiin. Sitten tuli pieni tauko, kun konkkaan menneen remonttifirman tilalle haettiin uutta. Se aloitti työt hieman myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Mamma vei mut ensin sen siskon luokse muutamaksi päiväksi kun halusi siivota ja järjestellä meidän evakkoasuntoa rauhassa. Vaikka sisko ja sen koti on mulle ihan tuttu, mä protestoin. Pidin aikamoista konserttia. Mamma tulkitsi mun motkottavan, että en halua olla täällä, mä haluun KOTIIN. Ja vähän läpsinkin siskoa kun se yritti silitellä mua. Tämä oli ihan uudenlaista käytöstä multa, sitä ihmeteltiin kovasti. Mutta sehän on ihan normaalia kissaa, jonka rauhallinen elämä on sekoitettu.
Ihan mukava paikka siskon koti on ja siellä tehtiin kaikki mahdollinen mun parhaaksi.


Kun aloin rauhoittua, mua vietiin taas. Nyt tänne meidän evakkopaikkaan. Mamma odotti mun taas konsertoivan, mutta en viitsinyt, mähän olin sen kanssa. Tutkin vain paikat tarkkaan ja vähän säikähtelin ääniä, joita täällä kuului enemmän. Tämä on pikkuinen kaksio vilkkaan kadun varrella, eikä ikkunanäkymät ole kehuttavia. Ei mitään tirppoja, autoja vain. Toista oli kotona.

Mun salaatit on tietysti mukana.

 Mä sain uuden huiskankin lohdutukseksi.

Mamma laskee päiviä siihen kun me päästään takaisin, toivottavasti huhtikuun alkupuolella. Ei tämä hassumpi asunto ole, mutta koti on koti.