tiistai 17. lokakuuta 2017

Juttuja


Venäjänsinisemme ry:n facebook-sivuilta löytyi seuraavat pari juttua:

Kissojen pieni sanakirja
               (Jumalaiset kissamme, Helen Exley)


🐾Unettomuus = Kyvyttömyys nukkua yli 20 tuntia päivässä
🐾Uskollisuus = Olla yhdessä ihmisen kanssa enemmän kuin kuusi viikoa.
🐾Stressi = Tila, jonka voi havaita vain muissa olennoissa.
🐾Lintu = Säilykeruoka, jolla on siivet, mutta ei purkkia.
🐾Kirppu = Pikkuruinen ilkeä lohikäärme
🐾Koira = Ylisuuri karvainen kirppu
🐾Tietoisuus = Kiusallinen tila nokosten välillä
🐾Ruoka = Jotakin, mitä pitää saada 30 minuutin välein
🐾Rakkaus = Tunne, jonka voi kokea aidosti vain itseään kohtaan
🐾Laatikko = Mahdollinen portti onnelaan, jota täytyy tutkia ja vartioida
🐾Työ = Ihmiskunnan toimintaa kissakunnan mukavuuksien ylläpitämiseksi
🐾Nöyryys = Ei tunnettua selitystä

Venäläinen satu

Vanhassa venäläisessä sadussa kerrotaan seitsemästä haltijasta, jotka olivat kerääntyneet lahjoineen prinsessan kehdon ympärille.

Ensimmäinen haltija antoi prinsessalle pelottoman luonteen, toinen uskollisen sydämen. Kolmas haltijoista kertoi prinsessalle, että hän tulisi pysymään hoikkana ja kauniina läpi elämänsä, neljäs, että hänen jokainen liikkeensä olisi sulokas ja viehättävä. Viides haltija kertoi prinsessalle, että hän tulisi aina pukeutumaan hopeaan, silkkiin ja samettiin, kuudes lahjoitti hänelle kaksi suurta smaragdia ja seitsemäs sanoi prinsessalle, että hän tulisi aina löytämään ystäviä mihin tahansa maailmassa hän menisikin.

Kuitenkin nämä haltijat olivat melko nuoria ja kokemattomia haltijoina, joten he eivät jaksaneet uskoa, että tästä pienestä punaisesta huutavasta vauvasta kasvaisi koskaan kaunista prinsessaa. Niinpä he hellästi siirsivät lahjansa viereiseen kehtoon, josta kuului hiljaista kehräystä. Ja venäjänsinisestä tuli erityisen kaunis ja lahjakas kissa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Leikki-ikä

Mamman mielestä musta on tullut lapsi jälleen. Mä ehdin olla aika pitkään jo oikein aikuismainen ja rauhallinen kissa, niin kuin pian yhdeksän vuotta täyttävän kuuluu olla, mutta nyt mä saan yhtä mittaa lapsellisuuskohtauksia. Mä riehun ja leikin ja vaadin mammaakin leikkimään mun kanssa. Ei se onnistu tietenkään aina, mutta kun oikein sinnikkäästi naukuu ja napittaa sitä silmiin, sen on pakko antaa periksi vähäksi aikaa.     
Mammasta on tietysti kivaa, että mä olen niin pirtsakka, mutta vähempi komentelu kuulemma riittäisi. 


                                                          
leikkimääään !

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Herkkujen narraamista

Mun on niin helppo saada herkkuja tolta mammalta. Olenhan mä kyllä jonkinlaisella dieetillä tavallisten ruokien kanssa, mutta ei se pysty kieltämään multa herkkuja aina välillä, aika useinkin.
Pyörin näin sen jaloissa, tuijotan silmiin ja naukaisen vienosti.
 


Herkkupussi tulee esiin, tällä kertaa Coucou soft mini steaks, jotka paloitellaan pienemmiksi.
 

                       Masu täynnä voi sitten kellahtaa lattialle.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Mamman tyttö

Mulle kuuluu hyvää. Olen entiselläni muuten, mutta kovin korkealle en hypi edelleenkään, tuolille ja sängylle vain. 


Sekin ilahduttaa mammaa, että mä juttelen jo entiseen tyyliin. Putoamisen jälkeen olin pitkään hiljainen tyttö, mutta nyt mulla on taas mielipide vähän joka asiasta.


Triolassa on kovasti pohdittu pussien kelpoisuutta. Tässä on yksi postipussi, ei siis mitään logoa tai disainia. 

mun mielipiteeni pussista

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Tarkistus

Me käytiin taas CatVetissä tarkistuttamassa, miten mun vointi on edistynyt kahden viikon lääkekuurin jälkeen.                                               

Aika väsynyt olen ollut monena päivänä, ilmeisesti Tramalin vaikutuksesta, vaikka niin pienen murusen oonkin sitä saanut. Muuten olen ihan kuin ennen, mutta korkealle en vieläkään hyppele.

Lääkäritäti tunnusteli mua taas tarkkaan ja huomattiin, että aristelin edelleen vasenta etutassua sekä selkää määrätystä kohdasta.  

Päätettiin ottaa pari röntgenkuvaa tassusta ja selästä ja tarkistaa verestä maksa-arvot, jotka olivat olleet vähän koholla.
Tietysti mut piti rauhoittaa veren ottoa varten kun en kerta kaikkiaan suosiolla sitä luovuta.
Maksa-arvot olivat palautuneet normaalille tasolle, eikä kuvissa ei näkynyt mitään vikaa selässä ja tassussa. On mahdollista, että tassu on vähän venähtänyt ja selässä välilevyn pullistumaa, mutta näiden pitäisi parantua vähitellen. Mamma tarkkailee.

Tramal jätettiin onneksi pois ja mä olen jo paljon virkeämpi.

Mutta nyt koittaa kovat ajat – laihduttaminen! Aina auki ollut raksubaari suljetaan!

Mamma osti lääkäriltä Hill’s Prescription Diet Metabolic Weight Management -raksuja, joita mä saan nyt kolme kertaa päivässä, ja välillä vähän muita Hill’s Metabolic -ruokia.                                      
Katsotaan mitä se meinaa tehdä kaikille niille herkkuraksuille, joita täällä on varastossa...
Se, mikä ei muutu, on mun hellitteleminen :)                                 




keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sattumus

Sattui aika kamala tapaus. Mamma oli poissa kotoa muutamia päiviä ja mä olin hoidossa yhden sen kaverin luona. Se on mullekin tuttu, kiva täti. Niillä on iso lasitettu parveke, jossa mä loikoilin ja katselin tirppoja.

Yhtenä iltapäivänä siellä soi ovikello ja naapuri kertoi, että tädin lasitetulta parvekkeelta, toisesta kerroksesta, oli pudonnut kissa. Sen oli nähnyt joku toinen naapuri ja ne onneksi tiesi, kenellä on kylässä kissa. Täti juoksi parvekkeelle ja näki yhden ruudun olevan auki. Kauhuissaan se ryntäsi ulos ja löysi mut ihan läheltä yhtenä myttynä pelosta vapisten. Se tutki ja tunnusteli mun kaikki paikat eikä löytänyt murtumia, masua vain vähän aristelin. Mua tarkkailtiin koko ajan. Mä olin hiljainen ja vaisu, enkä halunnut hypätä tuolia korkeammalle, mikä oli huolestuttavaa tällaiselle mestarikiipeilijälle. Muuten käyttäydyin normaalisti. Arvoitukseksi jäi miten olin saanut auki hieman raolleen kiinnitetyn lasin.

Tapahtuneesta kerrottiin heti mammalle, joka säikähti kauheasti ja päätti heti palattuaan päivän päästä viedä mut lääkärille tutkittavaksi. CatVetissä otettiin röntgenkuvat ja tutkittiin veret. Onneksi ei ollut mitään murtumia ja sisäelimetkin oli kunnossa. Maahan pudotessa olisi voinut tulla repeämiä keuhkoihin, maksaan tai rakkoon.
Ainoa jälki putoamisesta oli mun nenun alla, nyt jo parantunut

Mutta röntgenkuvassa näkyi, että mulla on vähän nivelrikkoa lantiossa. Sain lääkkeitä mahdollisiin kipuihin : Tramal 50 mg (1/6) ja Gabapentin 50 mg (0,5 ml), molempia 2/pv. Suositeltiin myös Synoquinia tai Seraquinia nivelten hyvinvointiin.
Ja edelleen mä syön mun lievään epilepsiaan Phenoleptil vet -pillereitä. Kalaöljyn käyttöä lisättiin myös.

Lääkkeiden antaminen sujuu helposti, niin kuin mulla aina. Pillerit suukkuun ja vähän vettä päälle ruiskusta.
Parin viikon päästä mennään tarkistuskäynnille lääkäriin.

Mä olen jo reipastunut, kiipesin kerran ovenkin päälle, mikä ilahdutti mammaa. Muuten täällä järjestellään paikkoja sellaisiksi, että mun on helppo liikkua. Mammaa vähän harmittaa, että se ehti tilata uuden kiipeilypuun vanhan tilalle, joka hävitettiin huonokuntoisena ennen p-remppaa. Nyt olisi tilattu vähän toisenlainen kuin mikä on tulossa parin päivän päästä.

Nivelrikkoa ei olisi huomattu ilman mun putoamista. Mä liikuin ja kiipeilin sitä ennen ihan reippaasti.


Nivelrikko on kuitenkin erittäin yleinen vaiva ja arvioidaan, että noin 30–40 % kaikenikäisistä kissoista sairastaa nivelrikkoa. Yli 12-vuotiailta kissoilta on tutkimuksissa löydetty lähes jokaiselta nivelrikkomuutoksia.” 


sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kotona

Heippa, vihdoinkin sain mamman laittamaan tänne jonkinlaista elonmerkkiä musta. Pitkään siinä meni, enkä tiedä varmasti milloin me päästään oikein kunnolla päiväjärjestykseen.
 
 
Kotona nyt kuitenkin ollaan nelisen kuukautta kestäneen evakkouden jälkeen. P-remppa venyi ja venyi, eikä kaikki vieläkään ole ihan kunnossa. Mamma ja muut tässä meidän ”linjassa” eivät ole ihan tyytyväisiä asioihin ja korjauksista neuvotellaan.
Työt jatkuvat nyt vastapäisissä asunnoissa ja me saadaan nauttia aamuisin klo 7 alkavasta ihanasta porausäänestä. Elokuussa pitäisi koko talon olla valmis.

Kotona on kyllä hyvä olla, vaikka täällä on vielä todella paljon tekemistä.

Keittiökaapit (kts. ed. postaus) on saatu takaisin paikoilleen. Mä tarkistin, että ne on hyvin kiinnitetty.
(Tarkistin muuten evakkoasunnossakin, eikä mamma oikein arvostanut kun tein sitä aina noin kello 2 yöllä, enkä tietenkään tullut itse alas vaan mau’uin mammaa auttamaan...                              
Nyt mä mietin miten saisin mamman innostumaan taas tästä mun blogistani. 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Evakossa edelleen

Täällä sitä tassutellaan reippaasti meidän väliaikaisessa kodissa. Mamma jo miettii muistanko mä enää ollenkaan meidän oikeata kotia.                          

Meidän keittiö nykyään
p.s. Mamman läppäri on niin vanha ja hidas, että on tosi työlästä aikaansaada postauksia ja kommentteja. Uusi on tulossa, mutta senkin saaminen käyttökuntoon vie aikansa.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Äiti ja tytär

Gilda-äiti 16.11.2008 kolmen pentunsa kanssa - 
Minni ja kaksi veljeä.      
Minni 23.11.2013

   

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kuulumisia

Meidän elämä on ollut täynnä vaihtelua viime aikoina, eikä yhtään kivaa sellaista.
Syypää on kamala p-remontti, joka valtasi talon ja sekoitti kaikkien elämän.
Ensin meidän koti laitettiin aivan mullin mallin, kaikki pantiin pakettiin. Sitten tuli pieni tauko, kun konkkaan menneen remonttifirman tilalle haettiin uutta. Se aloitti työt hieman myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Mamma vei mut ensin sen siskon luokse muutamaksi päiväksi kun halusi siivota ja järjestellä meidän evakkoasuntoa rauhassa. Vaikka sisko ja sen koti on mulle ihan tuttu, mä protestoin. Pidin aikamoista konserttia. Mamma tulkitsi mun motkottavan, että en halua olla täällä, mä haluun KOTIIN. Ja vähän läpsinkin siskoa kun se yritti silitellä mua. Tämä oli ihan uudenlaista käytöstä multa, sitä ihmeteltiin kovasti. Mutta sehän on ihan normaalia kissaa, jonka rauhallinen elämä on sekoitettu.
Ihan mukava paikka siskon koti on ja siellä tehtiin kaikki mahdollinen mun parhaaksi.


Kun aloin rauhoittua, mua vietiin taas. Nyt tänne meidän evakkopaikkaan. Mamma odotti mun taas konsertoivan, mutta en viitsinyt, mähän olin sen kanssa. Tutkin vain paikat tarkkaan ja vähän säikähtelin ääniä, joita täällä kuului enemmän. Tämä on pikkuinen kaksio vilkkaan kadun varrella, eikä ikkunanäkymät ole kehuttavia. Ei mitään tirppoja, autoja vain. Toista oli kotona.

Mun salaatit on tietysti mukana.

 Mä sain uuden huiskankin lohdutukseksi.

Mamma laskee päiviä siihen kun me päästään takaisin, toivottavasti huhtikuun alkupuolella. Ei tämä hassumpi asunto ole, mutta koti on koti.